top of page
Search
  • Writer's pictureATeducation

Tiedolla johtaminen ja uusi tie oppimiseen


Hän joka tietää kaikki vastaukset ei ole kysynyt kaikkia kysymyksiä.

— Konfutse

Olemme viettäneet jo miltei kolme vuosikymmentä aikakaudessa, jossa tiedon määrä ja sen myötä vaatimustaso koulumaailmassa ovat laajentuneet räjähdysmäisesti. Maailmanlaajuisesti uutta tietoa virtaa päivittäin valtavia määriä, ja osa siitä kyseenalaistaa aiemmin vakiintuneita käytänteitä ja ajatuksia. Samalla ihmisten ajasta on syntynyt ennenäkemätön kilpailu. Kilpailuun osallistujat koostuvat lukemattomista ärsykkeistä, joiden tavoitteena on saada osuus minun ja sinun rajallisesta ajasta ja energiasta.

Kyseinen ilmiö on asettanut koulutusjärjestelmämme uudenlaiseen haasteeseen ja pitkään haastanut sitä muovautumaan uuden tilanteet edessä. Nykyisessä tiedonvaltameressä on entistä tärkeämpää keskittyä perustavanlaatuisten taitojen rakentamiseen, jotka ovat kestäviä ja pitävät pintansa jatkuvasti muuttuvassa tiedon maailmassa. Emme voi enää nojata pelkästään vanhoihin uskomuksiin, luuloihin tai puhtaasti kokemukseen perustuviin toimintamalleihin. On siis aika katsoa eteenpäin ja hyödyntää uusinta tutkittua tietoa.

Tämä tarkoittaa, että koulujen on entistä vahvemmin keskityttävä kognitiivisten taitojen kehittämiseen ja otettavat rohkeammin neurotieteet mukaan opetukseen. Hyvät kognitiiviset taidot, joita voidaan kutsua myös ajattelutaidoksi ovat avain oppilaiden hyvinvointiin, sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin ja monipuoliseen, läpi elämän kantavaan oppimiseen. En ehdota vanhojen perustaitojen unohtamista, vaan päinvastoin niiden vahvistamista ja syventämistä viimeisimmän tutkimustiedon valossa, jota tässä kutsunkin tiedolla johtamiseksi.


YKSILÖ JA KOULU


Yksilöiden valmiudet kohdata erilaisia tilanteita ja toimia niissä perustuvat vahvasti heidän kokemuksiinsa ja opittuihin malleihin, joten tässä kohtaa koululaitos toimii peilikuvana vanhempien tehdylle työlle, sekä yhteiskunnassa vallitseville ilmiöille. Aivojemme toiminta muokkautuu ja tallentaa näitä kokemuksia syvemmälle sitä voimakkaammin ja pitkäkestoisemmin mitä enemmän ympäristö ruokkii niitä. Siksi meidän kaikkien onkin tärkeää ymmärtää aivojemme säätelykoneiston toimintaa ja sen vaikutusta oppimiseen sekä hyvinvointiin.

Opetussuunnitelman mukaan koulujen pitäisi pyrkiä nykyisin ohjaamaan oppilaita kohti omatoimisempaa tiedonrakentamista, vastuun ottamista omista tekemisistä ja ihmissuhdetaitojen kehittämistä. Tämä kaikki edellyttää ymmärrystä omasta toiminnasta. Tämän myötä luokkahuoneissa tulisi antaa enemmän aikaa ja painoarvoa aivojemme säätelykoneiston tutkimiselle, eikä vain jatkaa puhumista korulausein. Kun yksilöt oppivat tuntemaan paremmin aivojen toimintamalleja ja sen toimintaa, he pystyvät paremmin ymmärtämään itseään sekä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän toimintaansa. Tällä tavoin voidaan luoda syvällisempiä merkityksiä oppimistilanteisiin, joissa on selkeästi ollut haasteita mitä vanhemmista oppijoista on puhuttu.

Samalla esille tuotu lähestymistapa opetustilanteisiin tukee opetussuunnitelman ohjeistuksia, jotka ovat kaikkia koulutoimijoita velvoittavia asiakirjoja, pedagogisesti monipuolisista oppimisympäristöistä. Se, että lisäämme yksilöiden tietoisuutta aivoista ja omista kognitiivisista taidoista, johtaa parempiin keinoihin säädellä omaa mielentilaan, keskittymistä ja tunteita oppimistilanteissa. Aivojemme synnynnäinen taipumus oppia asioita ulkoa sisään perustuu siihen, että suuntaamme huomiota toisiin ihmisiin ja vuorovaikutamme heidän kanssaan. Ympärillämme olevien ihmisten merkitys oppimisessa on siis merkittävä. Tämä lähestymistapa auttaa ohjaajia, opettajia ja rehtoreita luomaan turvallisempia oppimisympäristöjä, joissa oppijoilla on parhaat mahdollisuudet oppia ja kehittyä aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. Kun oppijat tuntevat olonsa turvalliseksi ja ymmärtävät itsensä paremmin aivotaitojen, kognitiivisen suorituskyvyn ja oppimistaitojen kautta, heillä on vahva perusta oppimiselle ja menestymiselle koulussa.

KONKRETIAA KIITOS

Teoreetikoiden on helppo huudella vai miten se meni? Onneksi tässä tapauksessa teot ja tulokset puhuvat puolestaan. Tämä ei toki tarkoita sitä, että osaan ja tiedän kaiken vaan päinvastoin, kun tietoisuus omasta osaamisesta ja sen rajallisuudesta kasvaa, avautuu samalla mahdollisuus uuden oppimiseen ja kehittymiseen. Olen vakuuttunut siitä, että juuri tämä on ollut itselleni eteenpäin puskeva voima asetettujen kunniahimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Puhun paljon uuden tutkitun tiedon perään ja sen käytöstä, joten tekstin viimeisessä osassa pitäisi tuoda tajunnanräjäyttäviä käytänteitä… Todellisuudessa tilanne on pitkälti päinvastainen, koska itse olen palannut monesti perusasioihin kuten liikuntatuokihoin, itsearviointiin tai vaikkapa erilaisiin nopeusluku harjoituksiin. Monet ns. uudet tutkimustulokset ovat monesti tukeneet vanhoja käytänteitä, mutta eivät välttämättä ole olleet systemaattisesti käytössä tai niitä on käytetty ilman selkeätä tietoa tai päämäärää. Kuten esim. Ben Furman kuvaa leikin voiman tottelemis- taidon oppimisessa, omassa teoksessa “Lasten haasteet taidoksi”. Lapsi voi itse kärsiä tottelemattomuudesta ja näin olleen tarvitsee tukea tämän taidon oppimisessa. Leikin avulla lapselle voidaan näyttää, että hän osaa ja pystyy ottamaan ohjeita vastaan, jonka seurauksena siitä tule tapa joka on kaikkien osapuolten kannalta hyödyllinen.

TELIH TOP5: 1. Kasvun asenne: Painota ponnistelua ja kehitystä palautteessa. Kun annat palautetta oppilaille, keskity heidän ponnisteluunsa ja kehitykseensä sen sijaan, että keskittyisit älykkyyden arviointiin. Käytä verbejä, jotka kuvastavat prosesseja, kuten "kehittyä", "oppia" ja "ponnistella". Tämä auttaa oppilaita omaksumaan ajattelutavan, että heidän taitonsa ja kykynsä voivat kehittyä jatkuvan ponnistelun avulla.

Keskitä huomio oppilaiden kärsivällisyyteen, sitkeyteen ja oppimisprosesseihin. Kannusta heitä näkemään virheet ja haasteet mahdollisuuksina oppia ja kehittyä. Tällainen painotus auttaa luomaan kasvun asennetta, jossa oppilaat uskovat voivansa kehittyä ja parantaa taitojaan jatkuvan ponnistelun kautta.

2. Taitolähtöinen lähestymistapa: Ajattele, että meillä kaikilla on taitoja, joita emme ole vielä oppineet riittävän hyvin, sen sijaan että näkisit niitä ongelmina. Keskity enemmän keinoihin, joiden avulla voidaan voittaa vastaantulevia haasteita. Kaikki toiminta keskittyy siihen, että yksilö oppii toimimaan halutulla tavalla, eikä siihen, että hän osaa välttää ei-toivotunlaisen käyttäytymisen (palaute).

2. Tietoisuuden lisäämistä : Integroi päivittäiseen koulupäivään tietoisuusharjoituksia, kuten hengitysharjoituksia, mindfulness-harjoituksia tai rentoutumisharjoituksia. Näiden harjoitusten avulla oppilaat voivat oppia tiedostamaan omia tunteitaan, keskittymään hetkeen ja rauhoittamaan mieltään. Näitä harjoituksia voi tehdä esimerkiksi päivän alussa, ennen oppitunteja tai tarvittaessa rauhoittumishetkinä kesken päivän.

4. Liikuntatuokiot: Sisällytä päivittäiseen aikatauluun lyhyitä liikuntatuokioita, jotka edistävät oppilaiden fyysistä aktiivisuutta ja samalla aivojen toiminnan säätelyä. Liikunta lisää verenkiertoa ja hapen saantia aivoihin, mikä auttaa parantamaan keskittymistä ja oppimiskykyä. Liikuntatuokiot voivat olla esimerkiksi välituntileikkejä tai lyhyitä taukojumppia oppituntien välissä.

5. Itsearviointi: Opeta oppilaita tekemään säännöllistä itsearviointia oppimisestaan ja tunne-elämästään. Tämä voi tapahtua esimerkiksi päiväkirjan kirjoittamisen tai reflektiotehtävien avulla. Itsearvioinnin avulla oppilaat voivat tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehityskohteitaan sekä oppia säätämään omaa toimintaansa ja oppimistaan tarpeidensa mukaan.


60 views0 comments
Post: Blog2_Post
bottom of page